Tiistaiaamuna vihdoin suuntasimme matkan kohti Himalajaa. Tarkemmin sanottuna pikkuista Sablia parin tunnin ajomatkan paassa Rishikeshista. Siella on jarjeston Himcon (Himalaya Consortium for Himalaya Conservation), joka puolestaan on yhteistyokumppani Himala Seva Sangh:lle, jossa Manoj tyoskentelee ja jonka toimiston ylakerrassa olen majoittunut Delhissa ollessani.
Paikka oli todella rauhallinen Delhin ja muiden suurkaupunkien hektisyyden jalkeen.. Itse asiassa, tuo on aika lievasti ilmaistu... Taloja siella oli siroteltu sinne tanne pieneen laaksoon ja lahin pikkukaupunki oli n. vartin moottoripyoramatkan paassa. Autoja kulki ohi aika harvakseltaan, mika vasta olikin luksusta, eika paikka sita paitsi ollut suoraan tien varressa vaan parin sadan metrin polun paassa. Janna juttu tuolla vuoristossa on se, etta kun ollaan tuollaisessa pienessa laaksossa, kaikki aanet rinteilta kuuluvat kuin tulisivat ihan vieresta.. Mutta silti siella oli todella hiljaista ja rauhallista.
Siina vaan kavi niin, etta tarkoituksemme oli vierailla jarjeston projekteissa lahialueella, mutta se ei loppujen lopuksi onnistunutkaan. Saavuimme perille sen verran myohaan iltapaivalla, etta silloin ei enaa kannattanut hirveasti mitaan erikoista ohjelmaa ruveta jarjestamaan, koska takaisin pitaisi joka tapauksessa olla ennen pimean tuloa. Sita paitsi takana oli ensin reilun 7 tunnin bussimatka ja sitten parin tunnin automatka, eli olimme aika poikki.
Seuraavana paivana Manojilla ja isannallamme Rakeshilla oli toita, heidan piti kirjoitella jotain raportteja, joten emme paasseet kaymaan missaan kylissa. Mina vaan nautin rauhasta ja tutustuin joihinkin heidan projekteihinsa kirjallisessa muodossa. Suoraan sanottuna nautin olostani. Tarkoituksemme oli menna seuraavana paivana johonkin projektiin. Mutta... saiden jumalat paattivat toisin. Aamulla huomasi heti, etta lampotila on laskenut ja taivaalla oli tummia pilvia. Se tietysti tarkoitti, etta sadetta on luvassa. Ja aamupaivalla satoikin vahan... Mutta kunnon sateet ja ukkosmyrsky alkoi iltapaivalla. Siina vaiheessa oli selvaa, etta sielta ei muuten lahdeta mihinkaan. Vuoristopoluilla kulkeminen kovalla sateella on nimittain aika vaarallista. Illalla sitten tuli viela sahkokatko. Olimme kirjaimellisesti aika keskella ei mitaan ja sahkokatkon sattuessa ei muuten ollut oikeastaan muuta tekemista kuin menna nukkumaan n. puoli yhdeksalta illalla... No, ottaen huomioon, etta en ole varma olenko Intiaan tultuani nukkunut yhtakaan yota illasta aamuun heraamatta x kertaa yon aikana (joko meteliin, kylmaan, kuumaan tai sitten muuten vaan..) niin eipa minulla ollut asiasta juurikaan valittamista. Perjantaina pitikin sitten lahtea Sablista, koska Manojin piti palata viikonlopuksi Delhiin ja Rakesh lahti kaymaan perheensa luona. Olisi sinne paikkaan voinut jaada toinen tai molemmat sinne auttamaan tulleet Om Prakash tai Rama ja olisin voinut jaada sinne heidan kanssaan, mutta siina vaiheessa totesin, etta ehka tulen Rishikeshiin, koska ei minulla olisi siella Sablissa ollut mitaan erityista tekemista.
Uttarkhandin osavaltio, jossa nama paikat ovat, on raja-aluetta ja siksi kaikkien taalla liikkuvien ulkomaalaisten on rekisteroidyttava majapaikkansa kautta. Keskiviikkona menin Sablista lahimpaan pikkukaupunkiin Chambaan jattamaan rekisteroitymislomakkeen. Samalla tein pienen kavelyretken kaupungin/kylan lapi. Siella eras nuori nainen/tytto pyysi minua tulemaan kaymaan pikkukaupassaan. Han ei yrittanyt myyda minulle mitaan, pain vastoin han antoi minulle pienen korun lahjaksi ja tarjosi teeta. Han oli vaan niin onnellinen siita, etta tulin kaymaan hanen pienessa kaupassaan. Istuin siella jonkin aikaa juttelemassa. Vahitellen tyton nuoria sisaruksia alkoi keraantya siihen ymparille.. Ja nuori poika oli kovasti innoissaan paastessaan harjoittelemaan englannin puhumista..
Ruoka tuolla Sablissa oli hyvinkin yksinkertaista, mutta superherkullista. Tai siis, ei mitaan kulinaristisia huippukokemuksia, mutta ehka yhdistelma raitis ilma, vahan viileaa (molemmat pitkasta aikaa) yhdistettyna tuoreisiin raaka-aineisiin ja lampimiin roteihin, oli aivan liian vastustamaton.. Olisin voinut muuten vaan syoda siella paivat pitkat...
Perjantaina siis tulin tanne Rishikeshiin, jossa on sitten taas ihan erilainen tunnelma. Vaikka tama on aika pieni kaupunki liikenne taalla on hermoja raastava. Tai siis ehka osittain juuri siksi, etta paikka on niin pieni. Taalla on kapeat tiet ja autoilijat ja ERITYISESTI kaksipyoraisilla matkustavat ovat niin rakastuneita toottailyyn. Tamakin nettikahvila kun on avoinna pienelle kadulle tayttyy jatkuvasti korvia sarkevasta skoottereiden toottailysta. Todella kamalaa. En muuten voi kasittaa, miten intialaiset eivat ole kuuroja kaikki viimeistaan aikuisuuden saavuttaessaan. Taalla on koko ajan kaikkialla niin kamala meteli (paitsi siis Sablissa)...
Mutta siis, valittaminen seis! Oikeasti tama on ihan kiva paikka, varsinkin kun valitsee majapaikkansa viisaasti. Majoitun Uttarkhandin osavaltion omistamassa paikassa, joka on kivasti syrjassa liikenteelta.. Ei se toki tarkoita sita, etta se olisi hiljainen tai rauhallinen. Koska siella on ihmisia. Intiassa KAIKKI heraavat joka ikinen aamu viimeistaan klo 6, ja edes sunnuntai aamuna ei kukaan mieti kahta kertaa saako heti siihen aikaa alkaa huutamaan. Kuten totesin taas kerran tana aamuna kovasti kiroillen..
Ah, minunhan piti lopettaa valittaminen. Tuo ulkoa tuleva melu vaan talla hetkella kay niin hermoille... Mutta siis, oikeasti suosittelen Rishikeshia jokaiselle Intian matkaajalle. Taalla Ganges laskeutuu Himalajalta. Ja joka ilta on Gangesin varrella olevassa ashramissa Ganga Aarti. Sita ei oikein voi kuvailla sanoin, koska tarkeinta siina on tunnelma, joka siella vallitsee. Joka ilta ennen auringonlaskua iso joukko ihmisia, paikallisia ja turisteja kokoontuu Parmarth Niketan Ahsramiin Gangesin varrella. Ja koska kuten sanottu, sanat eivat oikein kelpaa sen kuvaamiseen, tassapa pieni videopatka youtubessa, joka on siella kuvattu. (HUOM! en ole varma videon laadusta, koska en pysty sita taalla tarkastamaan...)
http://www.youtube.com/watch?v=YxcBo3AqBJM
Muutoin olen ottanut erittain iisisti taalla Rishikeshissa. Kierrellyt kaupunkia, shoppaillut, katsonut hindileffoja ja hindimusiikkivideoita telkusta hotellihuoneessani... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti