torstai 21. maaliskuuta 2013

Viimeinen viikko

Maanantai Rishikeshissa sujui aika samoissa merkeissa kun viikonloppukin siella. Paivalla otin rennosti, lueskelin kirjaa hotellin puutarhassa ja menin kavelylle. Lounas meni taas pitkan kaavan mukaan, kun odotusaikoineen tuli taas vietettya ravintolassa pari tuntia. Mutta mikas siina auringonpaisteesta ja nakymasta Gangalle nauttiessa, kirja tietty matkassa mukana... Illalla menin viela Ganga aartiin, kuten kaikkina muinakin iltoina Rishikeshissa ja totesin, etta kannattikin menna joka ilta, koska se on joka ilta vahan erilainen... Ja sen jalkeen takaisin hotellille katselemaan hindielokuvaa... :)

Tiistaina oli aika matkustaa taas takaisin Delhiin. Ikavaa vaan, kun edessa oli 7 tunnin bussimatka ja ensimmaiseksi aamulla nain uutisista Maharastrassa sattuneesta bussionnettomuudesta. :(

Oma bussimatkani onneksi sujui hyvin. Lounastauolla minua jopa kosittiin (se nyt on vahintaankin tulkinnanvaraista, oliko se sitten hyva vai huono asia...) valitettavasti jouduin kieltaytymaan kosinnasta. Perusteluksi sanoin, etta hei haloo, tapasimme vasta viisi minuuttia sitten, mutta poitsu oli sita mielta, etta ei silla ole valia. No, kuulemma hanen oli kaytettava tilaisuus hyvaksi, kun tiesi, ettemme sen jalkeen enaa tapaa. Ja siinahan han oli varmasti oikeassa...

Saavuin Delhiin alkuillasta, mutta eipa siina enaa ehtinyt mitaan suurempaa ohjelmaa jarjestamaan. Asettauduin taas tanne Delhiin ja menin illallisen jalkeen nukkumaan.

Keskiviikkona tanne Manojin luo tuli uusi vapaaehtoinen, tai oikeastaan opiskelija, joka on lahdossa Hinmalajalle tekemaan tutkimusta vaitoskirjaansa varten. Koska tama Elena kaytti keskiviikon lahinna nukkumiseen, menin mina liikenteeseen omin pain.. Koska minulla oli viela Connaught Place katsastamatta, paatin menna siella kaymaan. Lahinna sen takia, etta se nyt on jotenkin kuuluisa ja tietty, kun siella on leffateattereita. En kylla tykannyt siita paikasta. Lahes joka toinen vastaantulija tuntui haluavan minulta jotain ja yksikin tyyppi oli niin innoissaan neuvomassa minua toisaalla olevaan kauppaan, etta hankki minulle jopa riksan ennen kuin ehdin oikein reagoida, etta en nyt ole menossa tuonne... Toinen tyyppi, jolta kysyin, missa taalla on elokuvateatteri halusi myos lahettaa minut samaiseen kauppaan ja vaitti, etta leffassa ole naytoksia ennen neljaa, ei minun kannata menna edes katsomaan. Ja sitten tietty ne katukauppiaat ym. jotka halusivat myyda minulle kuka mitakin..

Paasin lopulta leffaan vahan aikaisemmin kuin se joku random vastaantulija oli vaittanyt. Menin katsomaan elokuvan Kai Po Che, joka perustuu Chetan Bhagatin kirjaan 3 Mistakes of My Life. Tykkasin kirjasta tosi paljon, elokuvasta en niinkaan. Osittain varmasti siksi, etta talla kertaa en ymmartanyt sanakaan tuosta elokuvasta, kun siina ei ollut tekstityksia. Viimeksi siis reilu kuukausi sitten kavin leffassa katsomassa hindileffan ilman teksteja, eika silloin ollut mitaan ongelmia ymmartaa. Tosiaankin, pystyin seuraamaan tarinaa edes jonkin verran vaan siksi, etta kirja on viela niin tuoreessa muistissa. Toisaalta en tykannyt siitakaan, etta tuon elokuvan lopussa tapettiin ihan eri tyypit kun kirjassa, mm. eri paahenkilo.. Mennessani leffaan, minulta oli otettu kamera pois, koska taalla ei saa menna kameran kanssa elokuvateatteriin. Minulle annettiin sellainen latka, jota vastaan saisin kamerani takaisin sitten leffan loputtua. No, minahan tietty muistin kameran siina vaiheessa kun polkupyorariksa oli juuri kaartamassa tuohon naapurissa olevan Gandhimuseon kulmalle... Eipa siina sitten muuta, kun hypata seuraavan riksan kyytiin ja takaisin Connaught Placelle ja epatoivoinen etsiminen, missa se leffateatteri nyt olikaan. Loysin sen lopulta ja hyppasin taas riksaan, talla kertaa autoriksaan, ja palasin taas kotiin, nyt jo pimealla...

Ja tuo eilinen riksoilla matkustaminen oli oiva esimerkki siita, miten se matkan hinta maaraytyy. Manoj oli sanonut, etta 20 rupiaa oisi ihan kaypa maksu. Tiesin toki, etta eipa se gorilta (valkonaamalta) tule onnistumaan... Mutta sinne mennessani, eihan minulla ollut mitaan kiiretta eika hataa, niin sain neuvoteltua hinnan kolmeen kymppiin. Paluumatkalla olin jo aika halukas paasemaan perille viela valoisaan aikaan, joten en ollut ihan yhta karsivallinen hinnasta neuvottelija ja paadyin maksamaan neljakymppia. Siina vaiheessa kun olin palaamassa hakemaan kameraani, minulla oli oikeasti kiire, joten maksoin sinne menosta viisikymppia. Kun tulin sielta takaisin, oli jo pimeaa. Siina vaiheessa otin autoriksan ja sovin, etta maksan kaksi kymppia yli sen, mita mittari nayttaa. Paadyin maksamaan 55 rupiaa...

Tanaan Elena oli sitten taysissa voimissa, joten pystyimme lahtemaan yhdessa seikkailemaan. Kavimme aamulla Gandhimuseossa, jossa mina olin toki jo kaynyt, mutta nyt sain katsottua sen loppupuolenkin nayttelysta. Sen jalkeen kavimme Gandhin tuhkauspaikalla, mutta teimme ihan vaan pikavisiitin talla kertaa. Sielta lahdimme Delhi Haatiin, joka on siis ostosalue, jossa myydaan vaatteita ja kasitoita eri puolilta Intiaa. Mina tein parit viime hetken ostokset ja kavimme lounaalla Vandana Shivan jarjeston yllapitamassa orgaanisessa kahvilassa.

Soitin lounasaikaan yhdelle opettajalle Karnatakaan ja juttelin samalla myos toisen opettajan kanssa siella. Tuo puhelu sai minut vihdoin ymmartamaan, miksi jotkut intialaiset oikeasti tuntuvat huutavan puhelimeen. Ehka he puhuvat kaukopuheluita. Lahinna tuli mieleen, kuin olisin jossain huonossa sketsissa, jossa molemmat osapuolet puhuvat ihan omia juttujaan eika kumpikaan kuule mitaan toinen sanoo. Tai ehka se johtuu vaan siita, etta tama intialainen liikenne on vihdoin tehnyt minusta kuuron.

Delhi haatin ulkopuolella otimme hennakuvioinnit kasiimme, nyt meilla on molemmilla hienosti koristellut kadet. :) Sen jalkeen suuntasimme matkamme India Gatelle, joka kyllakin suljettiin siina vaiheessa, kun saavuimme paikalle puoli neljan aikaan. En ihan ymmarra miksi ulkona puistossa oleva monumentti suljetaan aikasisin iltapaivalla... Kun kerroimme siita Manojille, han epaili, etta lahistolla saatta olla jotain mielenosoituksia tai muuta...

Seuraavaksi suuntasimme matkamme Khan marketiin, koska mina halusin viela paasta shoppailemaan DVD:ita, olin nimittain unohtanut Mumbaista ostaa Ra.Onen. josta minun piti ostaa jo uusi kopio, koska Eros international.... Kiertelimme siella myos kirjakaupoissa ja kavimme kahvilassa. Elena yritti myos hankkia simkortin, mutta huonolla menestyksella, kun ei hanella ollut passia ja viisumia mukana...

Paluumatka Khan Marketilta oli taas esimerkki siita, millaisia kuspaita intialaiset riksakuskit voivat olla. Ensimmainen kuski vei meidat ihan vaaraan paikkaan ja sitten rupesi yhtakkia kiristamaan kolminkertaista hintaa. Onneksi siina oli bussipysakki vieressa, joten jaimme sitten sinne. Kun ei oikeita busseja alkanut kuulua, otimme sitten kuitenkin lopulta taas riksan ja maksoimme kaksi kertaa sen, mita mittari naytti, mika oli aika paljon...

Ja siis NYYH!!!!!! Huomenna on viimeinen paivani Intiassa ja sitten joudun palaamaan Suomen ankeuteen. Olen kylla tietoinen siita, millainen saatila siella odottaa. En TODELLAKAAN haluaisi tulla takaisin. Ehka muutan sinne Karnatakaan...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti