Bombay duck is a fish

Jep, taalla Mumbain ulkopuolella Vasaissa on paikka, joka on ainoa paikka maailmassa, mista saadaan kalaa nimelta Bombay duck.. Kavimme siella katsomassa kalastajakylaa tassa lahella. (Siella oli muuten kaikilla naisilla aivan ihania varikkaita asuja.)

Eli siis, oikeastaan en ole talla hetkella itse Mumbaissa, vaan vahan sen ulkopuolella Vasaissa n. 50km (?) ja puolentoista tunnin junamatkan paassa.

Ekana iltanani taalla kavimme sen kalastajakylan ohella katsomassa erasta linnoitusta/raunioita ja vierailimme eraassa lastenkodissa, jossa oli aikanaan ollut aika paljon SCI aktiviteettia, olivat tehneet siella rakennus ja kunnostustoita. Nykyaan paikka itse asiassa toimii aika hyvin, eivatka he tarvitse enaa apua. Siella on 85 eri ikaista poikaa ja heilla on siella koulu ja kunnon vapaa-ajan toimintaa. Siella oli mm. juuri saapuessamme karateharkat meneillaan.

Myohemmin illalla tapasin pari SCI Intian Maharastran paikallisryhman aktiivia ja teimmekin jotain suunnitelmia heidan kanssaan. He vetavat laksykerhoa viereisen slummin lapsille ja tiistai-iltana kavin vierailemassa heidan oppitunnillaan. Siella oli n. reilu tusina tyttoja ekasta seiskaluokkalaisiin (vahan nuorempia, kuin suomalaiset lapset niilla asteilla olisivat). Tytot olivat erittain innoissaan saadessaan vieraan kaukaisesta maasta, josta he eivat olleet koskaan ennen kuulleetkaan... Aluksi he vahan ujostelivat, mutta kohta oli jo kilpailua siita, kuka saisi esittaa minulle kysymyksia ja esittaa runoja/lauluja. Sain heilta myos pienen lahjan. SCI:lla on taalla projekti, jossa he tekevat koululaisten kanssa sanomalehdista paperikasseja ja jakavat niita vihannesmyyjlle, jotta he kayttaisivat vahemman muovipusseja. Sain sellaisessa kassissa huivin. Voin muuten sanoa, etta olin tosi otettu.

Kuulemma Vasai oli viela 90-luvulla vihrea erittain harvaan asuttu pikku keidas, mutta tata nykya Mumbai on kasvanut voimakkaasti tahan suuntaan ja tama on aika ruuhkaisa kaupunki, jossa liikennettakin riittaa.. Eilisiltainen kavely aseman laheisyydessa olevalla ostsalueella oli aikamoinen naytos ihmispaljoudesta taalla.. Toisaalta kavin eilen myos elokuvissa (katsomassa Special 26, lue: Special chabbis) ja elokuvateatteri oli ostoskeskuksessa, jossa on kolme kerrosta ja siella oli ehka viisi kauppaa... Eli lisaa kasvua selvasti odotetaan... Se ei ollut mikaan ihme, etta paivanaytoksessa arkena leffassa oli vaan n. 10 ihmista... En muuten oikein tiennyt mita olisi pitanyt ajatella siina vaiheessa, kun salin pimennyttya ensimmainen asia, mita valkokankaalla nakyi/kuului, oli Intian lippu liehumassa ja kansallislaulu kajahti soimaan... Minulla ei ollut peilia mukanani, mutta veikkaisin, etta ilmeeni oli aikamoinen sekoitus hammennysta, huvittuneisuutta ja ehka vahan jotain muutakin... Mietin ensin, etta onpa taas joku superisanmaallinen elokuva, ennen kuin tajusin, etta se siis ei ollut osa elokuvaa, vaan joku muu juttu.. Viimeksi kavin Mumbaissa leffassa viisi vuotta sitten, enka muista siella olleet tuollaista ohjelmanumeroa.

Tanaan otin aamun aika iisisti, kun vatsa meinasi haluta temppuilla... En kuitenkaan antanut moisen saada otetta minusta ja iltapaivalla lahdimme kaymaan paikassa, jossa Gandhi oli aikanaan asunut taalla pain oleskellessaan. Siella oli tietysti sailotty Gandhin huone sellaisena kun se oli ollut. Lisaksi siella oli valokuvia ja pienoismalli esityksia Gandhin elaman merkkihetkista. Tuon paikan vieressa oli Gandhikirjakauppa, jossa kavimme ja sen ylakerrassa piti majaa joku gandhilainen jarjesto, jonka edustajan kanssa juttelimme hetken siita, mita on rauha. Han ei oikein ottanut SCI:n rauhantyota oikein tosissaan. Mutta ihan vaikuttava tyyppi oli.

Huomenna on aikainen heratys, koska olen lahdossa SCI:n Maharastran ryhman aktiivien kanssa (heita muuten on vain kaksi aktiivia) eraaseen kouluun opettamaan siella lapsille sita paperipussien tekoa.. Joten hyvaa yota.