My Favourite Hero Is.... Shahrukh Khan

No niin, se on nyt virallista. Karnataka on uusi lempparipaikkani Intiassa. Taa on siis eka kertani tassa osavaltiossa ja olen ihan taydellisen ihastunut!!

Viime kirjoituksessani kerroin vahan sen paivan ohjelmasta, kuinka olimme kierrelleet Srirangapatnassa ja Mysoressa, mutta luulen, ettei kirjoituksestani oikein paistanut lapi se, miten ihastunut niihin paikkoihin olin! Ja miten ihastuttavassa seurassa paivani vietin. Srirangapatna on monella tapaa historiallinen paikka, se oli mm. Tipu Sulttaanin vaikutusaluetta, joka jo 1700-luvulla taisteli Britteja vastaan. Ja tuolla oli jopa hyvin sailyneet monet historialliset paikat. Siella oli myos lintujensuojelualue, jossa oleilee tosi paljon muuttolintuja. Ja krokotiileja..

Perjantaina minulla olikin sitten taysin toisenlaista ohjelmaa vuorossa. Menin pienehkoon Kikherin kylaan yhdessa eraan Intian valtion nuoriso-osaston edustajan kanssa. Siella oli ohjelmassa urheilupaiva, jossa pojat pelasivat lentopalloa ja tytot heittopalloa(?) "throwball". Kyseessa oli siis alueen koulujen valinen turnaus. Ja kunnolliseen intialaiseen tapaan, pelaamaan paastiin vasta, kun oli pidetty kovasti puheita ja aploodeerattu tarkeille vieraille, joihin minakin lukeuduin. Minua jopa pyydettiin pitamaan pieni puhe nuorten urheiluharrastuksista Suomessa... Jep, sitahan minakin, etta LOL!!! Mutta kylla ma nyt pari sanaa sain aiheesta improvisoitua...

Jossain vaiheessa oli opettajien vuoro pelata. Minutkin pyydettiin mukaan. Luulen, etta meidan puoli voitti, joten en kai ihan totaalisesti onnistunut pilaamaan heidan peliaan... Seuraavaksi olikin vuorossa lounas, jota nautimme paikallisen naisten jarjeston pj:n kotona, maistoin mm. ensi kertaa ragi-palloa. Alkaa kysyko mita se oli. En tieda. Paitsi etta se on tehty paikallisesta viljasta, nimelta ragi. Ja se maistui.... hmmm... oudolle... Ja lounaan jalkeen oli vuorossa mehua samaisen jarjeston sihteerin luona. Siella sain sitten hiuksiini kukkia ja jalkkariksi banaanin ja paania. Ja siis oikeasti... Maistoin Mumbaissa sellaista "karkki"paania ja se oli oikeastaan ihan hyvaa, siina oli taytteena kookosta, kuivattuja hedelmia ja ruusunlehtia. Mutta tama paan, mita nyt maistoin... Se oli kamalaa. Ja maku oli vasta se kolmanneksi pahin asia siina. Toiseksi pahin oli se, etta suuni meni ihan tunnottomaksi kun sita pureskelin, kieli ja kitalaki... Ja pahinta oli se, etta siita jai koko loppupaivaksi inhottava tunne suuhun..

Kavimme paivan lopuksi viela vierailemassa paikallisessa temppelissa, joka oli rakennettu vuonna 1177. Se oli suljettu kun menimme sinne, mutta pappi tuli paikalle ja saatiin kaikki hindulaiset riitit nahda up close and personal. Edellisena paivana Srirangapatnan temppeleissa olin muuten ekaa kertaa talla reissulla osallistunut uskonnollisiin rituaaleihin, sen jalkeen niita onkin riittanyt, kohta lisaa siita...

Paluumatkalla Kikherista Srirangapatnaan pysahdyimme hetkeksi tien varteen ja ministerion tyypit poistuivat hetkeksi autosta ja pyysivat minua odottamaan hetken. Kohta auton ikkunaan koputeltiin ja siella oli nuori tytto, joka tarjosi minulle kookoksen mehua. Otin sen vastaan ja yritin jutella tyton ja eraan vanhemman naisen kanssa, joka tuli siihen. Mutta he eivat osanneet englantia. Kohta paikalle tuli toinen nuori tytto, joka kertoi, etta he haluaisivat minun tulevan kaymaan heidan kotonaan, jonka edessa auto seisoi. Hetken mietittyani kuinka jarkevaa se mahtaa olla, paatin, etta kaksi nuorta tyttoa ja yksi vanha nainen tuskin ovat aikeissa kidnapata minua. Sanoin, etta von tulla vaan hetkeksi, koska odotan kuskia... Se, miten iloiseksi ja onnelliseksi he tulivat siita, etta menin pariksi minuutiksi istumaan heidan pimeaan olohuoneeseensa (oli siis jo ilta ja siella oli sahkokatkos) oli todella liikuttavaa. Kuskini palasi kohta sen jalkeen, kun olin istahtanut sisalle, ja jouduin poistumaan, mutta autossa minua alkoi melkein itkettamaan. Paiva oli ollut niin taynna hienoja kohtaamisia...

Lauantai oli myos unohtumaton paiva. Silloin minulla oli aamupaivalla ohjelmassa vierailu eraaseen kouluun Srirangapatnassa (samaisen koulun yksi opettaja oli ollut oppaanani silloin torstain kierroksella). Vierailin kymppiluokan tunnilla ja kertoilin heilla vahan Suomesta ja he esittivat kysymyksia, jotka vaihtelivat Suomen vuoden ajoista siihen, kun en kerta ole naimisissa (jep, sitakin kysyttiin) niin voisinko ajatella menevani naimisiin intialaisen kanssa.... Mutta tuon interaction tuokion kohokohta oli ehdottomasti se, kun yksi poika kysyi lempinayttelijaani, tai siis intialaisittain "Who is your favourite hero" johon mina tietysti vastasin, etta Shahrukh Khan. Lasten reaktio yllatti minut taysin, he alkoivat hurrata ja aplooderata! Jolloin mina tietty kysyin, etta pidatteko tekin Shahrukh Khanista, vastaus oli yksimielisen positiivinen. Kun kerroin heille, etta eka nakemani Shahrukh leffa oli Kabhi Khushi Kabhi Gham, he halusivat, etta laulaisin jonkun Shahrukhin laulun, esim. juuri kyseisesta leffasta. Sanoin, etta laulan, jos he tulevat sitten mukaan. Ja niin lauloimme lasten kanssa yhdessa pienen patkan Suraj Hua Madham... Se oli muuten ikimuistoinen hetki!

Tunnin jalkeen jain viela koululle ja soin lounasta yhdessa opettajien kanssa. Sen jalkeen eras opettajista halusi valttamatta lahtea ostamaan minulle rannekoruja. Nyt minulla on molemmissa ranteissa yhdeksan rannekorua, jotka myyja tunki kaksin kasin kateeni, koska ne olivat oikasti liian pienia. Luulen, etta ne saa pois vaan rikkomalla...

La-iltapaivana oli sitten aika hypata bussiin ja palata Bangaloreen. Oikein suretti lahtea. Tahan mennessa Srirangapatnasta on ollut kaikkein vaikein lahtea, vaikka se ei missaan vaiheessa varsinaisesti edes kuulunut matkasuunnitelmiini... Saavuin Bangaloreen puoli yhdeksan aikaan illalla ja jouduin tulemaan aika ikavan riksakuskin kyydissa takaisin Ganeshin ja Bharatin luokse, koska he eivat olleet kotona. Matkalle kertyi hintaa 110 rupiaa (ok, 100 rupiaa on 1.5 euroa, eli ei mikaan paha) mutta annettuani kuskille 150 rupiaa, sen sijaan etta han olisi ollut tyytyvainen, han alkoi tappelemaan, etta minun pitaisi antaa viela 10 rupiaa. Rahassa se ei ole paljon, mutta kylla tuollaiset asiat arsyttavat ihan periaattestakin. Lopulta annoin rahan, koska halusin vaan paasta tyypista eroon.

Sunnuntain Ganeshilla ja Bharatilla oli ohjelmassa menna vanhalle maatilalleen ja suorittaa siella puja, eli oman maalantin jumalan rukous- ja palvontatapahtuma. Ja paikalle oli kutsuttu kaikki sukulaiset ja tuttavat ja tarjolla oli paljon ruokaa ja rukouksia. Ja taas paasin osallistumaan hindulaiseen rukoushetkeen. Nyt voisi jo sanoa, etta alan oppia, miten sellaisessa toimitaan... Siina olikin ohjelmaa koko paivaksi ja illalla palasimme kaupunkiin ja eikun melkein saman tien nukkumaan...

Tanaan kavin ostamassa junalipun seuraavaan kohteeseen. Keskiviikkona jatka matkaa Chennaihin, Tamil Nadun osavaltioon. Junamatka ei kesta kuin reilu kuusi tuntia, eli ei tarvinnut edes ostaa makuupaikkaa, mita luksusta!

Viela pari sanaa ruoasta. Karnataka on lempparipaikkani Intiassa talla hetkella, mutta ei kiitos ruoan. Siis tokihan mina tykkaan makeasta, mutta taalla halutaan laittaa sokeria ihan kaikkeen, siis myos paaruokaan! Rasittavaa. Menin muuten lauantaina vahingossa laittamaan suuhuni vihrean chilin ja se oli valtaisa virhe. Suuni oli hetkessa liekeissa. Ja minulla oli edessani teelasi, joka siis oli aitoa intialaista maitoteeta, ja vaikka toki tiedan teen olevan kuumaa, oli se seissyt siina jo hetken, joten ajattelin, etta se olisi jo vahan jaahtynyt ja siina oleva maito voisi vahan rauhoittaa liekkeja suussani. Mutta, eipa se vaan ollutkaan kunnolla jaahtynyt. Ja siita seurasi, etta sen lisaksi, etta suuni oli tulessa chilin voimasta, nyt myos poltin suuni kuumalla teella. Se oli jo niin tragikoomista, etta ei voinut kuin nauraa aaneen omalle tyhmyydelle. Yllattaen kylla, siina vaiheessa kun Asha, jonka luona olin lounaalla, naki tuskani, han ehdotti laittaa vahan sokeria riisiannokseeni (mista olin jo kertaalleen kieltaytynyt) ja se sitten rauhoittikin liekkeja. Kukapa olisi uskonut...

Saa muuten taalla on aika ihana. Siina 30 pintaan paivalla, mutta yot ovat mukavasti vahan viileampia. Ja aurinko paistaa koko ajan taydella teholla.

Etta tallaista talla kertaa. Seuraava paivitykseni tullee Chennaista...